keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kuulumisia, kuvia ja mietiskelyä

 




















Minulle kuuluu
- paljon herkkuja ja jokaisen tilaisuuden (tarkoitan jokaisen tilaisuuden) tullen herkuttelua, mieluiten omien kanssa tai ystävien kera
-  paljon virkkaamista, ompelemista, suunnittelua, sommittelua, purkamista ja uudelleen tekemistä (ks. täältä )
- ihanan paljon kalenterimerkintöjä Korpilumon kalenteriin
- luistelua ja järven jäällä kävelyä, oleskelua ja leikkimistä
- kaupunkikahvitteluita
- koiranpentukuumetta, johon sekoittaa ripaus epävarmuutta 
- koiraterapiaa paikallisessa eskarissa
- haaveilua tulevasta, työkuvioista ja siitä, mikä tuntuisi kaikkein parhaimmalta sen saralla, sen toteuttamisesta ja peloista sen toteuttamisesta. 

Tuo viimeinen kohta. Onnellinen *huoh* ja epätoivoinen *huoh*. Jos ihminen tietää, mikä hänelle olisi parhaaksi, mitä kaikista, kaikista mieluiten tekisi, miten ja missä, miksi pitää edes muita vaihtoehtoja miettiä? Koska eikös sitä pohjimmiltaan tärkeintä ole se, että on hyvä olla ja elää? Koska jos näin on itsellä, niin muillakin siinä lähellä on. Miksi pitää siis ahdistua jo ajatuksen tasolla siitä, mikä olisi "pakko" ja mitä "pitäisi tehdä"? Koska jos se ahdistaa jo pelkkänä ajatuksena niin paljon, että se vie yöunet, onko mitään järkeä edes miettiä, että on se "pakko"? 

Noh. Ehkä siksi, että pelottaa astua tuntemattomaan, koska olisi niin paljon mukavampaa saada takuuvarma tulo jokainen kuukausi. Eli siis pohjimmiltaan rahan vuoksi. Voi plääh. Voiko kliseisempää olla?!

Olen kiitollinen aika monesta asiasta. Siitä, että minulla on nämä omat ja siitä, että minulla on Korpilumo. Siitä, että minulla on vapaat ja mielikuvitusrikkaat kauniit ajatukset, jotka mahdollistavat Korpilumon. Siitä, että minulle tärkeät ihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen vakuuttaa, että olen riittävän hyvä tekemään Korpilumon töitä, sillä välillä itsekritiikki on niin suuri, että epäilyn omiin taitoihin ja visioihin on suuri. Näinä hetkinä ei eteenpäin selviä ilman jonkun vakuuttelua, että olen kyllä tarpeeksi hyvä. Niin, ja siitäkin olen kiitollinen, että auton tuulilasi on ollut useasti puhtaaksi pyyhitty lumesta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti